Yhdessä harjoitus- tai kilpailutapahtumassa pitäisi olla

	alkuverryttely ja
	loppuverryttely

Yhdessä verryttelyssä on taas

	yleistä verryttelyä
	lajikohtaista verryttelyä

Verryttely on pääasiassa aktiivista eli urheilija suorittaa sen itse. Sitä voidaan täydentää passiivisilla menetelmillä, kuten sauna, hieronta, linimentit, lämpöhoidot, passiiviset venyttelyt ja mentaalinen harjoittelu. Passiivinen verryttely ei siis yksin paranna suoritusvalmiutta, vaan se on apukeino (esim. kylmä olosuhde).

Aktiivisen verryttelyn kesto ja teho riippuu urheilijan fyysisestä kunnosta ja harjoittelun kokemuksesta. Sen vaatima energian kulutus on otettava huomioon verryttelyä suunniteltaessa, jolloin itse suoritukseen jää riittävästi energiaa.

Verryttelyn suunnittelu ja toteutus

Verryttely on osa valmennussuunnitelmaa, joten se on ohjelmoitava ja sitä pitää kehittää koko ajan paremmaksi. Verryttelyn pitäisi olla valmentajan ja urheilijan yhteinen aikaansaannos. Harjoitteluun liittyvä verryttely on helppo suunnitella hyvinkin tarkasti, sillä olosuhteet, ympäristö ja välineet ovat pitkälle etukäteen tiedossa. 

Kilpailuverryttelyyn saattaa liittyä joitakin erityispiirteitä, mutta sen pitäisi muistuttaa paljon normaalia verryttelyrutiinia. Tärkeintä on se, että verryttelystä tulee urheilijalle rutiininomainen tapa. Kaikki verryttelyrutiinit on hyvä tehdä kirjalliseen muotoon, jolloin se "virallistuu", kuten muutkin harjoitusohjelmat.