Alkuverryttely sisältää sekä yleistä että lajikohtaista verryttelyä. 

Yleisverryttelyssä teho on alhainen ja se suoritetaan suurilla lihasryhmillä. Hyvinä esimerkkeinä ovat kevyt juoksu, raajojen heiluttelu sekä erilaiset rauhalliset ja lyhyet venytykset. Venytykset ovat vasta kontrollinomaisia, jolloin pyritään tuntemaan lihaksen sen hetkinen joustavuus. Yleisverryttelyssä on hyvin oleellista saada lihakset lämpimiksi ja saada yleistä vireyttä paremmaksi.

Yleisverryttelyn jälkeen tehdään huolellinen venyttely, joka kohdistuu suurimpiin lihasryhmiin. Tällä vähennetään lajikohtaisen verryttelyn loukkaantumisriskiä.

Lajikohtaisella verryttelyllä saatetaan elimistö sellaiseen valmiustilaan, että urheilija kykenee heti verryttelyn jälkeen tasapainoiseen ja maksimaaliseen suoritukseen. Verryttelyn suoritukset vastaavat itse lajisuoritusta tai ne voivat olla osia siitä. Tämä parantaa koordinaatiota ja auttaa keskittymiseen. Lajikohtaisessa verryttelyssä pitää käydä läpi myös tärkeimpiä lajiteknisiä asioita ja liittää siihen mielikuvaharjoittelua, mikäli urheilija hallitsee sen. Verryttelyn tehon tulisi olla nousu­johteista, mutta on varottava liiallista rasitusta.